sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tuplaluukku: Spectre ja Turisti

Luukut 7 ja 9: Spectre ja Turisti


Spectre

Minun ja Elinan tekemä pätkä elokuvan jälkeen. Anteeksi yllättävästä lopusta. Kännykästä loppui tila.

Elokuva alkaa Bondin ja nimettömän daamin juhlimisesta Kuolleiden päivänä,
joka Bondmaisesti loppuu katastrofiin.
Tästä tulee varmasti vaikea arvostelu tehdä. En osaa ollenkaan sanoa, mitä pidin elokuvasta. Minun täytyy miettiä. 

Elokuvassa Bond poukkoilee paikasta toiseen. Ensin ollaan Mexicossa, sitten perus-Lontoossa, sitten Roomassa ja milloin missäkin. En ole nähnyt muita Bond-elokuvia, mutta olen kuullut, että niissä matkustellaan paljon. Bond on hieman ärsyttävä tuppisuuna. Onko joku teistä lukijoista, muuten nähnyt tätä elokuvaa? Pidittekö te siitä? Voitte kertoa alhaalla. Voitte myös kertoa, mikä on teidän lempi Bond-elokuva.

Elokuva sisältää aika lailla kaikkea mitä Bondilta voisi odottaa. Räjähdyksiä. Naisia. Autoja. Keskinkertaisia näyttelijöitä. Eikun. Keskinkertainen on hyvä sana kuvailemaan elokuvaa. Kaikki on vaan Meh. James Bond. Meh. Käsikirjoitus. Meh. Välineet ei kylläkään. Ne on suht cooleja. Luoja, kun tämä on vaikeaa. No, Bond oli loppujen lopuksi ihan hyvä. Tarinankäänteet olivat liian kliseisiä. Luokkakavereistani olivat monet menneet katsomaan Spectreä ja he kaikki pitivät sitä parhaana elokuvana pitkän aikaan. Mutta, he eivät käy elokuvateattereissa kaksi kertaa viikossa, niin kuin minä. (Suurin osa käy ehkä kolmesti kahden vuoden aikana.) Bond tekee kyllä kaikkea Bondimaista. Vaihtaa naista kuin kalsareita. Satunnaisesti räjäyttelee psykopaattimaisesti ilmettä värähtämättäkään. Ja tekee sen yhden täysin liioittelun ja päättömän tapon, joka on usein se yksi 100 prosentin täydellinen lyhyt hetki. 

Hyvä juttu ainakin monen feministin mielestä, oli kun yksi elokuvan Bond-tytöistä, on tohtori, eikä vain tarjoilija? En minä tiedä, mitä Bond-tytöt tekee työkseen. Tietääkö joku teistä? Minua myös häiritee, se että aina, (ainakin kuulemani mukaan) joku Bondin naisista jättää hänet tai jos Bond aikoo olla hänen kanssaan, hän traagisesti kuolee. Tyytyisipä Bond olemaan edes vaikka kuukauden tai pari, olemaan vain yhden kanssa. Kyllä minä teidät haistan, käsikirjoittajat. Älä yritä huijata, Neal Purvis. Olen sattumoisin nähnyt Johnny English 2:n, sekin oli huono. Nyt ainakin tiedän välttää Stonedia ja Plunkett & Macleanea. Joskus minusta tuntuu, että arvosteluni on ainoastaan sonnanjauhnataa. Ehkä se vain on niin tämän blogin kanssa. Taidanpa laittaa blogini esittelytekstiksi Absurdeja solvauksia & sonnanjauhantaa marraskuusta 2015. No, sitten toiseen elokuvaan. Luojan kiitos, se on helpompi tehdä.

***

PS: Tykkään ihmetyttää ihmisiä omituisilla mielipideilläni. Siksi haluankin pyytää teitä, lukijoita, lähettämään minulle kysymyksiä.

Turisti (oikeasti nimeltään 2 tuntia sekavaa, mutta häikäisevän hyvää melodraamaa)

Turisti keskittyy komediallisella efektillä ruotsalais-norjalaisen perheen alppimatkaan,
ja sen yllättävään muutokseen lumivyöryn jälkeen.

Turisti on aivan loistava elokuva kaikin puolin. Se on hulvattoman hauska, jopa dramaattisissa kohdissa, se pursuaa niin sanottua ´´cringe comedy´´-tyylistä huumoria, se on loistava satiiri perhematkoista, ja se on aivan älyttömän kaunis. Lista voisi jatkua ikuisuuksiin Ja nyt ennen kuin joku kysyy, ei, Lukas Moodysson ei ohjannut tätä. 

Elokuva siis keskittyy erään perheen matkaan Alpeille. Ongelmia tulee, vanhemmat on kireitä ja lapset inisee. Ja kyllä, tiedän faktan, että jos tämä olisi vain aikaisemmin mainittu kepeä perhekomedia, se olisi vain......  Koko Tusina 3. Mutta, se ei ole sitä. Lapset rauhoittuvat loppujenlopuksi ja vanhemmat lopettavat riitelyn ja lopussa he ovat iloinen perhe. Yleensä tälläinen klisee vain rokottaisi elokuvalta pisteitä. Otetaan esimerkiksi Danny DeViton ohjaamat elokuvat. Lähes kaikki on mustia komedioita ja usein niissä on ihminen tai kaksi yrittämässä tappaa muita, mutta he eivät onnistu tai lopettavat ja muuttuvat niin kilteiksi ja pyytelee anteeksi. Esimerkiksi Asuntoloukussa Ben Stiller ja Drew Barrymore yrittävät tappaa yläkerrassa olevaa Eileen Esseelin esittämää mummoa, pyydellen anteeksi lopussa ja luovuttaen. Ja Smoochyssä Robin Williamsin alkoholisoitunut, entinen TV:n satusetä yrittää tappaa Edward Nortonin esittämää Smoochy-virtahepoa eli Sheldon Mopesia, mutta loppujenlopuksi Williams wetää Stillerit ja lopettaa tekonsa. Smoochyssa häiritsi myös Williamsin hillittömän hauskan hahmon sivuroolina olemisen vähäisyys. Sen sijaan seuraamme suht symppis-Nortonin aika tylsiä kamppailuja viihdemaailmassa. Mutta, Turistissa loppuklisee on miellyttävä loppu, elokuvan muuten ilkeään ja äyskäilevään ulkokuoreen. Kuten Nyt-liite sanoi: Ruben Östlund on tehnyt ensimmäisen melkein normaalin elokuvan.

Turisti ei ole todellakaan vain se. Se on nokkela, kaunis, siinä on hyviä näyttelijöitä ja aivan loistava kuvaus.  Yhdessä kohdassa luulin katsovani taideteosta. Näyttelijöiden dialogikohtauksia rytmittää maisemat Alpeista Vivaldia taustalla soittaen. Ja näyttelijät... ne vain on hyviä. Jotkut vain kuuntelee valittamista, kun toiset arvioivat sitä psykologisesti. Se joka niin tekee, on perheen kaveri Mats, lempihahmoni. Mats muistuttaa paljon Kimpassa (joka on kaikkien aikojen lempielokuvani)-elokuvan Rolfia. Sama parta ainakin. Mutta Mats. Hän antaa hyviä neuvoja, on ystävällinen ja hauska, aivan kuin setä tai jotain. Elokuvaa saa myös kiitellä jännittävyydestään. Usein huomasin pidättäväni henkeä katsoessani. Esimerkiksi odotettu lumivyörykohtaus jännitti minua aivan suunnattomasti. Loppu oli myös semmoinen, kun perhe on lähdössä bussilla pois, bussikuski harhailee kaikkialle ja ihmiset lähtee pois bussista. 


****½

1 kommentti:

  1. Plunkett & Maclean on itseasiassa parempikun kuin Spectre. Sen pelastaa nokkelampi käsikirjoitus, paremmat roolisuoritukset ja erikoisempi kuvaus ja musiikin käyttö. Toki se on elokuva jota joko rakastaa tai vihaa, mutta kylmäksi se tuskin jättää. Suosittelen!

    VastaaPoista