Jussi-ehdokkuudet 2016 ja omat veikkaukseni

Olen hyvin iloinen, yksi viime vuoden hauskimmista elokuvista,
Häiriötekijä sai 9 ehdokkuutta!
'' Step right up people! '' Listen opinions of the Jussis! '' Täällä kuulitte sen ensin! (Ellei Cinema Lozenge päihitä) Vilkaistaanpas mitä oikein saatiin...


Paras Elokuva
Armi Elää!
Häiriötekijä
Toiset Tytöt
Big Game

Harvinaisesti olen näänyt lähes kaikki Parhaan Elokuvan ehdokkaat. Viime vuonna en ollut nähnyt mitään. Omia veikkauksia on vaikea todeta... Miekkailijasta pidin, Häiriötekijästä pidin, Armi Elää, pidin. Mutta jos tähtien mukaan mennään järjestys olisi seuraavanlainen:

1. Armi Elää! *****
2.Häiriötekijä ****½
3. Miekkailija ****
3. Big Game ****

Kaikista eniten kyllä toivon, että Häiriötekijä voittaa. Rakastan Häiriötekijää yli kaiken! Juuri minunkaltaistani huumoria! Oen suositellut kaikille tutuilleni sitä! Armi Elää! oli myös todella hyvä. Jännä juttu, sekä Armissa, että Miekkailijassa sali oli täynnä vanhoja ihmisiä. Häiriötekijä on kyllä jotain mitä Suomen Elokuvateollisuus ei ole koskaan nähnyt. Big Game taas oli virkistävää riskintähörhöilyä Helanderilta. Elokuva toimi ystävääni ja minuun loistavasti popcorn-viihteenä, mutta en kyllä odottanut sen saavan Jussi-ehdokkuuksia. Ehkä teknisellä puolella, mutta en kyllä näissä. Tässä lopulliset veikkaukseni:

1. Häiriötekijä
2. Armi Elää!
3.Miekkailija
4. Big Game

Ohjaus

Jörn Donner - Armi Elää!
Aleksi Salmenperä - Häiriötekijä
Jalmari Helander - Big Game

Samat elokuvat jatkaa matkaa. Tässä veikkaukseni:

1. Donner
2. Salmenperä
3. Helander

Vaikka olenkin lähinnä hehkuttanut Häiriötekijää yli kaiken, nyt veikkaan Jörnin saavan pystin. Armin ohjaus oli todella hyvä. Salmenperän pelasi myös hyvin, antoi HT:lle puhtia. Tässä kategoriassa kaikki on mielestäni melkein yhtä hyviä. En nimittäin tiedä mitään ohjauksesta. :D

Miespääosa

Tommi Korpela - Häiriötekijä

Märt Avandi - Miekkailija

Jussi Vatanen - Napapiirin Sankarit 2

Moni tämän on sanonut, niin sanon minäkin. Tommi Korpela varasti shown HT:ssä. Hän on siis ykkösvalintani tähänkin kategoriaan. Märt Avandi oli kyllä todella hyvä Miekkailijassa, ja kannatteli tarinaa hyvin. Hän pystyi sekottamaan täydellisesti koiranpentusilmiä ja ikävää menneisyyttä rooliinsa. Valintani:

1. Korpela

2. Avandi

Naissivuosa

Pirjo Lonka - Häiriötekijä
Mari Rantasila - Henkesi Edestä
Anna-Leena Sipilä - Viikossa Aikuiseksi

En ole nähnyt muita kuin Häiriötekijän, eli Pirjo Lonka.


Miessivuosa

Kari Ketonen - Napapiirin Sankarit 2
Eero Ritala - Häiriötekijä
PP Petelius - Kätilö

En ole nähnyt muita kuin Häiriötekijän, eli Eero Ritala. Pidin kyllä Kari Ketosen roolista ensimmäisissä Napapiirin Sankareiisa, mutta trailerissa hänellä oli takki, joka henki liikaa kasaria, Ugh.

Käsikirjoitus

Karoliina Lindgren - Armi Elää!
Teemu Nikki, Jani Pösö - Lovemilla
Ville Suhonen - Ompelijatar

En ole nähnyt muita, vaikka lovemilla kiinnostaisi ja Ompelijatarta ei esitetty oikein missään.
Armi Elää! siis on veikkaukseni.



Kuvaus

Tuomo Hutri F.S.C - Miekkailija
Mika Orasmaa F.S.C - Big Game
Rauno Ronkainen F.S.C - Kätilö

Miekkailija ja Big Game saa tällä kertaa tasapelin. Big Game:ssa on loistavia toimintakohtauksia, ja hienoja kaukaa otettuja otoksia, kun taas Miekkailijassa on hienoja miekkailukohtauksia. Tämä on siis tasapeli, Miekkailijan ja Big Gamen välillä.

1. Big Game 
1. Miekkailija


Musiikki

Stephen McKeon - Henkesi Edestä
Pan Sonic - Atomin Paluu

Big Game - Juri Seppä ja Miska Seppä

Olen nähnyt vain Big Gamen, eli se.

Äänisuunittelu

Timo Anttila ja Tuomas Seppänen - Big Game

Kirka Sainio, Samu Heikkilä -  Häiriötekijä

Pietari Koskinen - Ompelijatar

En tiedä paljoa tästä kategoriasta, Häiriötekijä kai.

1. Häiriötekijä
2.Big Game

Leikkaus

Samu Heikkilä - Häiriötekijä

Samu Heikkilä - Toiset tytöt

Tuuli Keittinen - Ompelijatar

Olen vain nähnyt Häiriötekijän, eli se. Häiriötekijällä on oikeasti todella hyvä leikkaus, ei ihme että Samu Heikkilällä on kaksi ehdokkuutta samassa kategoriassa.

Lavastus

Christian Eisele - Big Game

Otso Linnanlaakso - Armi Elää!

Markku Pätilä - Häiriötekijä

Voiton vie tällä kertaa Armi Elää! Elokuvassa on todella värikylläiset ja mukavan näköiset lavasteet. 

1. Armi Elää!

2. Häiriötekijä

3. Big Game

Muista en oikein tiedä, eli tämä oli tässä. Jos olette nähneet jo ehdokkuudet, voitte kertoa omia mielipiteitänne kommenteissa. Anteeksi jos tämä vaikutti laahavalta, ja liian pitkältä. :)

PS: Blogi on ollut pystyssä 2 kuukautta! Kiitos teille!

Arvostelu - Kissojen Valtakunta

Arvostelu - Kissojen Valtakunta

Elokuvan Muta on yksi hauskimmista asioista,
mitä olen koskaan nähnyt animen historiassa
kyynisellä ja sarkastisella huumorillaan.

Studio Ghibli yleensä käyttää hieman synkempiä teemoja elokuvaa tai yleensä yrittää katsojan tipauttamaan pari kyyneltä. Minusta tuntuu, että tämä elokuva on poikkeus.

Koulutyttö Haru pelastaa kissan jäämästä kuorma-auton alle. Yllättäen kissa kiittää häntä. Seuraavana yönä outo kulkue kissoja tulee kiittämään Harua, ja kutsuu hänet Kissojen Valtakuntaan. Seuraavana päivänä kissat aiheuttavat Harun elämässä kaaosta. Monen sattumuksen kautta, Haru päätyy kyseiseen valtakuntaan, Mutan, Paronin ja Toton kanssa.

Yleisesti Studio Ghibli sekoittaa fantasiaa ja realismia elokuvissaan ja pysyttelee jonkin verran maassa. Tässä he hieman höllensivät sääntöjä, ja loivat täysin absurdin maailman, jossa ei ole päätä eikä häntää. Mutta oikeasti, olen iloinen että he tekivät niin. Elokuvassa on heti valtakuntaan päästyä kaikki sekaisin. Haru puetaan mauttomaan hääpukuun, Kissakuningas heittää ihmisiä tornista ja käyttäytyy mikäkin psykopaatti. Elokuva on paljon kevyempi kuin muut Ghiblin animet. Se ei itse asiassa edes tunnu elokuvalta. Se tuntuu pikemminkin kokoelmalta hauskoja vitsejä ja kevyttä toimintaa, höystettynä hyvillä sivuhahmoilla.

Suomalainen dubbi Valtakunnassa toimii hyvin. Annituuli Kasurinen sekoittaa mukavasti itsevarmuutta ja japanilaista koulutyttö-naivismia rooliin. Pertti Koivula on myös vatsaavääntävän hauska Kissakuninkaana, joka virnistelee oudosti ja hädin tuskin edes yrittää puhua vuorosanojaan, mumisten ja äristen ne, paisti kun hän huutaa. Tarmo Ruubel ja Henna Hyttinen tuovat myös mukavaa kevyyden tunnetta Paronin ja Yukin rooliin. Myös sivuhahmojen ääninäyttelijät kuten Monnina tunnetun Pekka Autiovuori kuninkaan neuvonanatajana tai Ari-Matti Hedman, jonka Naturo kuulostaa Pikkuoravalta heliumhöyryissä.

 Elokuvaa on hieman parjattu siitä, ettei Ghibli panostanut niin pajon animaatioon kuin tässä. Itse kyllä pidin elokuvan hieman pelkistetystä ja tavanomaisemmasta tyylistä, joka on mukava silmälle.

Kissojen Valtakunta on yksi niistä niin sanotuista ''välipalaelokuvista'', jonka voi katsoa kun haluaa tappaa vähän aikaa tai vain vääntää aivot nollavaihteelle hetkeksi, vaikka rasittavan ja stressaavan päivän päätteeksi, tai jos haluaa vain yksinkertaisesti nauraa. Suosittelen myös perheen pienimmille, elokuvassa on hädin tuskin mitään edes vähänkään kulmakarvaa nostattavaa. Suosittelen lämpimästi! 

****

Arvostelu - Tenavat-elokuva

VAROITUS: KYSEINEN ARVOSTELU SISÄLTÄÄ MUUTAMAN SPOILERIN LOPUSTA, MUTTA ET AIKA VARMAAN MENE KATSOMAAAN TÄTÄ ELOKUVAA...

Kyllä, kuulitte oikein. Kävin katsomassa Tenavat-elokuvan. Ja YKSIN. Mutta oikeasti, mielipiteeni oli ristiriitaiset kun lähdin kävelemään Promenadia kohti. Äitini ja HS sanoivat, että se on huono, kun taas Imdb, Rotten Tomatoes ja AniMat (tässä hänen arvostelunsa: https://www.youtube.com/watch?v=Glwt5GDS4bU sanoivat sen olevan hyvä. 
Ja mielipiteeni oli sekoitus kumpaakin.


Elokuvan juoni ei oikein tunnu olevan paikallaan elokuvassa, ja jos se on paikalla, 
se tuntuu hyvin ohuelta. Jaska Jokunen menee tehtävälle hyödyntäen Ressua, Self Help -kirjaa ja 
terapeuttisia avustuksia saadakseen Pienen Punatukkaisen Tytön huomion. Ja välissä nähdään
Ressun seikkailuja naismaailmassa yrittäen samalla päihittää Punainen Paroni. Ja välissä on ne 
rasittavat pop-laulut. 

Mielipiteeni Tenavat - elokuvasta on aika solmussa ja ristiriidassa kuin nukkemestarin narut. 
Elokuvalla on hetkensä, esimerkiksi yhdessä kohtauksessa Jaska lukee 1500-sivuisen Sodan ja
Rauhan yhden viikonlopun aikana, mikä oli mielestäni sekä nokkelaa, että huvittavaa ja välillä 
huomasin itsekin nauravani normaaleille liukastumisille ja kaatumisille niin kuin yleensä teen. 
Mutta silti se ei aivan paikkaa elokuvan virheitä, joihin lukeutuu kliseet, liiat henkilöhahmot, joilla ei 
ole paljon hyötyä ja.. ja. SUURIN ERHE ELOKUVASSA, JOTA ON VAIKEA SELITTÄÄ! AAR
GHHH!!!! Kyseinen erhe on siis Jaska Jokusen tuurin esittäminen. Kaikki Tenavat-sarjakuvan fanit (minä mukaanlukien), aika varmaan odottivat jotain uutta tai isoa yllätystä. Ja melkein, niin melkein se tapahtuu. Jaska Jokunen melkein onnistuu! Kunnolla! Mutta kyllähän hän lopussa onnistuu (siihen mennään myöhemmin), mutta elokuva melkein antaa Jaskan onnistua, mutta vetää maton jalkojen alta viime hetkellä. Itseäni ainakin ärsytti aivan järkyttävästi. Juonikin hieman muutenkin 

kompastelee ja ei oikein tähtää mihinkään. Ressun lentokohtaukset on myös aika turhia ja sillä 
vain yritetään täyttää hetkiä. Vaikka Ressun kohtaukset ovatkin kaunista ja hienoa katseltavaa, 
se on tuskallisen tylsää. Huomasin haukottelevani ja nojaavani nyrkkiin kohtausten aikana.

Tai, tämä:

Tai,tämä:

Ah, koskaan ei voi olla tarpeeksi tylsyys-meemejä. Ja nyt loppuun. Lopussa JJ ottaa Epulta (joka esiintyi ihan liian vähän) viimeinkin vinkistä vaarin ja päättää mennä Pienen Punatukkaisen Tytön talolle (klisee). Siellä sordiinoäänellä puhuva aikuinen kertoo hänelle, että PPT on lähtenyt kesäleirille (klisee) ja bussi lähtee pian (myöskin klisee). Viime hetkellä Jaska Jokunen ehtii hänen luokseen (klisee) ja kysyy häneltä: -Miksi valitsit minut kirjekaveripariksi koko luokan joukosta?
PPT vastaa: -Koska olet hyväsydäminen, rohkea, hauska, puolustava ja myötätuntoinen.

Animaatiotyyliä täytyy kyllä kiitellä, vaikka pidän enemmänkin alkuperäisten Tenavat-animaatioiden simppelistä tyylistä. Se näyttää erilaiselta, siihen tottuu helposti ja se auttaa elokuvaa eteenpäin. Välillä on myös sarjakuvamaisia visuaalisia tehosteita, mistä tulee mukava olo, niin kuin alkuperäisen sarjakuvan lukemisesta tulee. Tähän loppuun vielä pitää lisätä: Miksi elokuvassa ei tehdä asioita alkuperäisestä sarjiksesta? Jaskan ja Tellun jalkkistemppu tehdään kerran alussa ja Jaskan epäonnistuminen pesäpallossa on vain kerran alussa. Elokuvassa myös kohotetaan Jaskan itsetuntoa, senhän kuuluisi laskea!

Loppujen lopuksi Tenavat-elokuva on ''ihan kiva'' lähinnä lapsia miellyttävä, karkkioksennuksen värinen, kliseinen ja taas keskinkertainen elokuva Blue Sky:lta, vaikka sillä onkin mukavat hetkensä. 

***

   

Kehumispostaus: Hullu - Hullumpi - Yläaste

Hullu - Hullumpi - Yläaste

Hullu - Hullumpi - Ylä-aste voittaa katsojan sydämen pelkistetyllä animaatiolla
ja nokkelalla meemien ja ilmiöiden parjaamisella. Huomaa kuvassa olevat ES:t.

En ole itse vielä yläasteella (puolitoista vuotta vielä), eikä itselläni ole minkäänlaista hajua, minkälaista siellä on. Mutta tämän herkullisen hauskan sarjan jälkeen minulla saattaa olla pieni ajatuksen häivähdys.

Sarjan ohjaaja-luoja-käsikirjoittaja-tajuatte mitä tarkoitan Tuomas Toivainen voisi tituleerata jopa neroksi. Hän osaa myös nokkelasti näyttää muutoksia ala-asteelta yläasteelle menosta. Esimerkiksi ensimmäisen jakso alkaa, kun päähenkilö Antti kuvailee ala-astetta:

-''Mä muistan ajan kun päivät alkoi puurolla ja Pikku Kakkosella. Kouluruoka oli pahaa, tytöt oli ällöjä ja Jonne oli pelkkä etunimi. Kavereiden kanssa ostettin aina patukat ja kiroiltiin, haluttiin olla cooleja teinejä.'' Sen jälkeen kamera leikkaa yläasteeseen, missä Antille tulee finnejä, ja hänen ystävälleen silmälasit, kun toinen kamu (osuvasti nimetty Keijoksi) lihoaa ja housuista kuuluu tippuva ääni. 

Toivainen käy onnistuneesti, satiirisella tavalla läpi kaikki nykyajan stereotypiat. On toisiaan heitteleviä ananastukkaisia atleetteja, suomalainen versio Ralphista Simpsoneissa, kännyköitä näpräävät pissikset, gootti ja energiajuomia kittaavat pössyttelijät (kuvassa), jotka muuttuvat kirjaimellisesti Beavisiksi ja Butt-Headiksi kun tunnilla on sukupuolivalistusta, tarjoten myös mielipiteitään (ainakin luulisin?) asioista. Esimerkiksi some-jakso, jossa Antti toteaa: Some on syöpää, mutta silti sitä pitää seurata ja käyttää.

 Pelkistetystä animaatiotyylistä tulee mieleen South Park, ihan niin kuin hahmoistakin. Keijo on ihan kuin Cartman, pömppömahoineen ja ronskeine kielenkäyttöineen. Antista tulee mieleen Stan, hän on joukon normaalein, hän myös ihmettelee ja kritisoi asioita kuin Stan. Kalle sen sijaan on kuin Kyle. Joukon keskustelusta tulee mieleen jopa South Parkin poppoon puhumistapa. Huomasin nyt, kun sarjaa miettii: poikien keskustelu on melkeinpä identtistä South Parkin kanssa. Toivainen sanoi haastattelussa että sarja on vähän kuin South Park, mutta hän ei käytä yhtä räväkkää huumoria, vaikka satiiri ja kielenkäyttö on aika lähellä Eteläpuiston tasoa.

Toivaista voi myös vain ihailla tee se itse-tavasta tehdä sarjaa. Hän on tehnyt itse lähes kaiken, miksauksen hoiti kaverin isä ja ääninäyttelijöinä on kavereita, mikä myös on South Park-maista.

Hullu - Hullumpi - Yläaste edustaa suomalaisen animaation parhautta Pasilan ohella nokkelalla satiirillaan, rennolla luonteellaan ja hulvattoman hauskoilla hahmoilla ja dialogilla.

Mene katsomaan heti Yle Areenasta! Aikaasi se myös vie vain yhden tunnin. Jaksoja on 10 ja jokainen kestää 5 minuuttia.

Joululahjat, Jouluelokuvat ja Kirja-arvostelu

Joulu 2015

Joulun käytetyin lahja, Canon Legria HF R67. Kiitos suuret Canon-jumalat ja Black Friday.

Jos tällä joululla olisi aihe se olisi Beatles-kama (muki, kirja ja levy) ja teknilliset hökötykset (kännykkä ja kamera). Elokuvia tietysti tuli myös katsottua. Mutta tässä vähän jonkinlaista listaa lahjoistani. VAROITUS: Saatatte luulla, että olen jonkinlainen rikkaan perheen snobi-poika, mutta en ole.

Canon Legria HF R67
Inside Out-dvd
Magical Mystery Tour-tupla EP
Beatles-muki
Missä Ringo luuraa?-kirja
kaksi lehtiötä (erilaiset)
Klaffitaulu
Tämä kirja rakastaa Sinua-kirja
Motorola-känny
Suklaalevy
Tusseja
Simpsonit-sarjakuva
Roger Ebertin arvostelukokoelma 1967-2007
Kirja Kulttielokuvista
Esseekokoelma avaruudesta (tai jotain sinnepäin)
Villasukat
Leffalippuja
Pari Lahjakorttia


Elokuvia tähän mennessä jouluna: 3. Tässä arvosteluja.

Saksikäsi Edward

Varokaa pikkuiset lapsoset, tai Eetvartti-setä tulee saksien kanssa ja tukehduttaa teidät lumeen.

Voi sitä Timi Mahtipontista! (sanaleikki) Ei varmasti kukaan muu osaa niin hyvin yhdistää goottimaisuutta ja värikkyyttä. Tämäkin elokuva on loistava esimerkki. On ne synkkä linna vuorilla, mutta on myös vetyperoksidiblondit pastellivärisessä kasari-suburbiassa. Kuten nimi kertoo, on päähenkilönä Edward, kynsikäs, mutta laiha könsikäs, jota esittää kaikkien ysärityttöjen ihastus (ennen matkaa Las Vegasiin) Joni Syvvä. Alussa Edward asuu vanhassa linnassa ypöyksin, mutta sieltä hänet kotiin nappaa ikiomaksi olioksi meikkiedustaja Peg Boggs (Dianne West). Ja tietysti alkaa naapurit heti kuiskuttelemaan.

Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin. Aikaisemmin mainittu Johnny Depp on aivan loistokas, vaikka sanookin vain 169 sanaa koko 105 minuuttisen elokuvan aikana. Ei ole aikaisemmin goottimaista elokuvaa näin hyvin. Muut näyttelijät jäävät Deppin varjoon, eivätkä saa jalkaansa oven väliin koko leffan aikana. Erityishuomiota tuo Anthony Michael Hallin pahis Jim. On mukavaa, että näen Anthony Michael Hall on viimein roolissa, missä hän ei ole teinielokuvassa eikä hän ole nörtti. Verratkaapa!

Joo, ei ehkä... Olihan tuossa viisi vuotta eroa. Kyllä se urpommalta näyttää tässä kuin Aamiaiskerhoterhossa. Hitsi, täytyisi tehdä Breakfast Clubista arvostelu.... Will do! No, vaikea vertailla. Breakfast Clubissa Hall polttaa pilveä ja kertoo itsemurhayrityksestään ja tässä rainassa hän murtautuu taloihin ja huutaa Winona Ryderille. Miten vaan, ainakin Breakfast Club sai isomman ikärajoituksen. Vaikka muutkin kyllä hoitaa asiansa hyvin. Alan Arkin on aika samanlainen kuin Little Miss Sunshinessa, antaen neuvoja naisista sun muista. Elokuvaavoi myös vain kiitellä sen visuaalisuuksista. Kaikki on vain niin kaunista. Gootit varmaan jopa tirauttelee kyyneleitä. Edwardin taiteilu on myös silkkaa silmäruokaa. Hän taiteilee pensaita, hiuksia ja koiria. Kysymys myös herää: Kuka ne pensaat on tehnyt?

Saksikäsi Edward on nautittava, sydäntälämmittävä, nätti kuin mikä, huvittava ja jopa hieman outo kuvaus yksinäisyydestä ja erilaisuudesta.

Waking Sleeping Beauty

Haastatteluiden ja Voice-Overin lisäksi Disneyn tarinan kertoo hauskat piirustkset.

Itse pidän enemmän Pixarista kuin Disneystä. Disney yleensä luottaa yli-imelyyteen ja tylsiin juoniin. Pixar tarjoaa enemmän syvyyttä ja huumoria, kuin Disneyn elokuvat. Hyvänä esimerkkinä toimii tämänvuotinen Inside Out. Elokuva, joka yhdistää huumoria ja äärimmäistä syvyyttä ja absurdismia ja silti on niin lämminhenkinen ja mukava. Lapset varmaan pitivät siitä hauskuuden takia ja niiden kohtauksen takia, missä ollaan Rileyn pään sisällä. Disney yrittää myös aina miellyttää lapsia, esimerkiksi se julkaisi ensimmäisen elokuvansa, jolla oli PG-rajoitus vasta 80-luvulla. (Jos jutakuta kiinnostaa tietää tuo elokuva, se oli Hiidenpata) Minusta jopa tuntuu, että Pixar teki Inside Outin pikemminkin aikuisille kuin lapsille. Mutta yleensä vaikka en pidä jostain asiasta, siitä on silti kiinnostava lukea ja oppia lisää. Hyvä esimerkki on Cheek, jonka musiikista en pidä, mutta jonka Wikipedia-sivun olen lukenut ties monta kertaa. Siksi nautinkin Waking Sleeping Beautysta paljon.

Elokuva tuntuu ainoastaan kertovan Disneyn tarinan, ei sillä muuten ole sisältöä. Onhan tietysti sitä Pullapäät ajoi meidät hökkeliin-mielipiteitä/kapinahenkeä, mutta muuten vain kerrotaan siitä ja tästä. Vaikka kyllä sekin ihan passaa. Kaikissa elokuvissa on vaan niin paljon sisältöä nykyään.
Dokumentti keskittyy Disneyyn 80- ja 90-luvulla. 80-luvulla Disney eli lama-aikojaan. Hiidenpata oli floppi ja animaattorit oli lähdössä läksimään. Mutta silti alkoi Disneyn uusi tuleminen. Ohoh, kylläpäs Disney on hyvä poika. Nyt saat palkaksi miljardin, jota voit pureskella ja hassata Lucasfilmsiin ja muihin asioihin. No kuitenkin, 90-luvulla asiat muuttuivat ja Waltin- anteeksi, yliarvostetuimman mogulin ikinä, veljenpoika otti hommat käsiin, kröhien samaan aikaan ja käskien tehdä asioita. No, Roy Disney palkkasi Jeffrey Katzenbergin, joka pakotti animaattorit pieneeen hökkeliin. Mutta jotenkin superjätkät selvisi siitäkin ja alkoi tehdä hyviä elokuvia. Näihin lukeutuu esimerkiksi Pieni Merenneito ja Leijonakuningas. Pahoitteluni kaikille Disney-faneille. En vain pidä Disneystä paljon.

No nyt ilman ääliömäistä piikittelyä, tosiaan Disney pääsi pois jamasta pitkillä työvuoroilla ja hyvällä animoimisella. Eikä vain optimoinut supervoimia animaattoreihin ja saanut setelitukon jota imeskellä. No, oikeasti tämä dokumentti on hieno ja kertoo Disneyn tarinan hyvin.

Arvostelu - Tämä kirja rakastaa sinua

Näyttääkö tämä henkilö sinusta kirjailijalta? No, hän on.

Joillekin teistä tube-kulttuuri saattaa olla uusi juttu. No, asioita yhä sekoittaakseni, jotkin heistä on jopa tehnyt kirjoja. Koko YouTuben tilatuinkin henkilö, eli ylläoleva henkilö on kirjoittanut kirjan, josta puhun nyt.

Useat tubettajat ovat tehneet elämästään tai vastoinkäymisistään kirjan. No, Felix Kjellberg tai PewDiePie päätti omituisella huumorintajullaan ja jutuillaan päätti tuhota sen perinteen ja tehdä jotain erilaista. Ja niin syntyikin puolessa tunnissa luettava, mietelauseita parodioiva Tämä Kirja Rakastaa Sinua. Mistä aloittaisi? No, (miksi sanoin näin kokoajan?) kyseinen kirja on hyvin omituinen, höystäen mietelauseita omalaatuisella kuvituksella. PewDiePie on hyvin omalaatuinen henkilö (luottakaa minuun) ja usein tekee jotain aivan omaa. 

Tämä kirja on kuin sukeltaisi PewDiePien mieleen. Useissa mietelauseissa on pohjattoman säkillisen verran sarkastisuutta ja ironiaa. Usein myös kuvitukset ovat sekoitus aikalailla kaikkea. Joskus on oikeita valokuvia ja joskus normaaleja lyijykynäpiirroksia. Välissä on myös kuvia ihmisistä pitelemässä kylttiä, missä lukee: The Duck Is Coming. Ja mitä muuta tästä voi sanoakaan? Lukekaa ja nauttikaa. Saatte ainakin jos hyvän, niin omalaatuisen lukukokemuksen. 

PS: Anteeksi viivytyksestä, ja jos tekstit on liian lyhyitä. En keksinyt hirveästi kirjoiteltavaa. Ja älkää huoliko, kyllä minä jatkan kirjoittamista. Ette vielä edes tiedäkkään!