maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulukalenteri tulossa!

Joulukalenteri

Hei kaikki taas. Ennen asiaan menoa, haluaisin viettää hetken yhden asian hämmästelyyn. 




Okei, eiköhän tuo riitä. Eli asia on se, että tämä blogi on saanut PALJON PALJON lukijoita. Mutta tiedän tosiasiat. Te kaikki olette äidin kavereita, vai mitä? Arvasinko oikein? Jos haluatte tunnustaa, alhaalla on kommenttiboksi. Vaikka ei se tietysti haittaakaan.  Mutta nyt asiaan. 

Saatan ehkä hieman hätäillä. Ehkä vähän. No, sen siitä saa kun aloittaa blogin Marraskuun lopussa. Eli ajattelin aloittaa tämän blogin niin sanotulla ´´bängillä´´ ja ajattelin aloittaa blogimuotoisen joulukalenterin. Eli tässä asiat numerolistoina. Voi luoja, kun rakastan numerolistoja.

1. Joka päivä (jos ehdin) aion keksiä aiheen ja katsoa elokuvan missä se aihe on näkyvissä. 
2. Sen jälkeen arvostelen sen ja pohdin sen teemaa/teemoja.
3. Saattapi käydä niin, että en ehdi tehdä joka päivä, mutta senhän annatte anteeksi. Vai mitä?

Eli tässä siis se on. Olen päättänyt jo joitain elokuvia mitä katson, lähinnä siksi, koska minulle on tärkeätä, että katson tietyn elokuvan tiettynä päivänä (voi ette ymmärräkään). Kommenteissa voi ehdottaa myös muita aiheita tämän loppumisen jälkeen.




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Teeman Elokuvafestivaali 2015

Eka postaus, voi pojat. Mutta ennen asiaan menoa,taidan esitellä itseni. Hei kaikki. Olen 11-vuotias poika, jota kiinnostelee paljon elokuvat, kirjat ja milloin mikäkin. Harrastan pasuunan soittoa ja teatterinuoria. Lempielokuvani on Lukas Moodysonin Kimpassa. Lempisarjoihini kuuluu Simpsonit, South Park, Frendit, Ren ja Stimpy (kaudet 1-2, kaikki Kricfalusin erottamisen jälkeen on jöötiä), Futurama ja Moderni Perhe. Ja kuten nimi kertookin tämä blogi kertoo elokuvista, kaakaoista ja milloin mistäkin. Mutta nyt asiaan.

Teeman elokuvafestivaali sopii elokuvafanille kuin minä nyrkki silmään (joka ei kylläkään sovi oikeassa elämässä), minkä takia katsoin sen elokuvia tänäkin vuonna. Katsahdettua tuli yhteensä 4 elokuvaa. Taso oli korkeaa. Pisteytykseni kaikki keikkui 4 tähden kohdalla (minulla on Leffatykki-profiili, jos haluatte tsekata, nimi on the grandi-ma) ja pidin jokaisesta. Nyt käynkin läpi kaikki katsomani elokuvat ja hieman puhun niistä.




Tämän vuoden festivaalin juliste.

Ensimmäinen elokuva, jonka katsoin oli Aki Kaurismäen TV-elokuva Likaiset Kädet. Sen katsoin lähinnä kun kanavasurffailussa osui kohdalle. Vaikutti kiinnostavalta ja oli aikaa katsoa, eli Miksi ei? sanoisi Mei.  Elokuva seuraa virkamiestä, joka sotkeutuu valllankumoukseen ja joutuu piileskelemään vaimonsa kanssa. Elokuva oli lähinnä puhetta, mutta se ei meikäläistä haitannut. Roolit oli hyviä, mukana oli joitain Suomen lemppareja, kuten PP Petelius ja Matti Pellonpää ja onhan Kaurismäkikin puikoissa. 

Matti Pellonpää ja Kati Outinen turvatalon sängyllä.
Perjantaina katsoin kaksi elokuvaa. Niihin sisältyi myös odotetuin elokuva koko festivaalilta, Haneken Rakkaus. Kaikkialla hyviä arvioita saanut ja Parhaan Elokuvan Oscar-palkintoon ehdolla ollut ranskankielinen Rakkaus kertoo vanhasta pariskunnasta, Annesta ja Georgesista, joiden ensin sosiaalinen elämä on muuttunut kotona jumittamiseen, Emmanuelle Rivan mahtavasti tulkitseman Annen hiljaiseen, lähes katatoniseen tilaan vajoamisen takia. Monet ihmiset itkemään laittanut Rakkaus on tosiaan hyvä elokuva, hyödyntäen pitkän shotin kuvaustekniikkaa, usein jopa mitään ei tapahdu hetkeen. 

Jean-Louis Trintignatin tulkitseman Georgesin pelon voi tuntea sormin, kun Anne ei reaktioi elokuvan alussa.
Toisena elokuvana Perjantaina oli Hal Ashbyn Harold ja Maude, pikimusta, mutta silti elämäniloinen elokuva teini-ikäisestä Haroldista, joka lavastaa itsemurhia ja käy muiden hautajaisissa ja 79-vuotiaasta elämäniloiseta, kahelista Maudesta. Elokuva keskittyy näiden henkilöiden ystävyyteen ja lopussa rakkauteen. Näillä asetelmilla voikin alkaa tämä hillitön ja loistava tarina, joka saa monet makeat naurut. Harold ja Maude pitää hauskaa monein päättömin tavoin. Joko he kaappavat autoja ja pyöriä, vievät puita takaisin metsään tai käyvät tivolissa, he ovat hauskin ja epätodennäköisin pari, mitä elokuvahistoria on nähnyt.

Bud Cortin esittämän Haroldin itsemurhalavastukset on elokuvan parasta antia.

Tässä kohtaa varmaan ajattelette, kuinka kauan tämä moottoriturpa jaksaa puhua. Jotta lukija(t) saisi hengähtää tässä välissä, postaankin muutaman söpön kuvan eläimistä.








Yllätyittekö? Sitä minäkin.

Koko festivaalin aiheena oleva Saturday Night Fever oli kyllä kaikista elokuvista rankin. Rakkaus oli ahdistava, Harold ja Maude paikotellen väkivaltainen, mutta Saturday Night Feverissa oli kaikkea. Huumeita, kiroilua ja kovin aivan liian rajuja tanssimuuveja pienimmille. Aiheena myös pyöri köyhyys, huono perhe, työttömyys jne. Mutta jostain syystä se viihdytti minua. Elokuva ansaitsee kyllä pointseja eri osapuolilta. Tanssikohtaukset on hyviä, dialogi Tonyn ja kavereiden kanssa on täyttä tykitystä ja kaikkihan sen alkukohtauksen tietää. Bee Geesien jumputtava discomusiikki vie myös elokuvaa hyvin eteenpäin. Lauletaanpa siis kaikki: ´´Night fever, night fever, we aren't allow to show it..´´
John Travolta todistaa osaavansa tanssia italianamerikkalaisena Tony Manerona.