 |
| Moonrise Kingdom on charmikas, herkullisen älykäs ja loistava seikkailuelokuva. |
Olen mukana näytelmässä, olin juuri kipeänä ja kaikkea muuta. Jostain syystä motivaationi on myös ollut alhainen. Kai se on se murrosikä. Tästä lähtien alan sylkeä naamaanne säännöllisesti laatua, ettekä saa edes suojautua! Laita se sateenvarjo pois, Cilo! Sinä myös, Ence Boo! Pian tulee ainakin arvosteluja kaakaoista (hypetys alkaa!), vanhasta animaatio-blakspoitaatioelokuvasta ja kaikesta muusta. Comeback alkaa tästä!
Wes Anderson on yksi makuuni parhaiten sopivista ohjaajista. Herran eksentrinen ja outo ohjaustyyli on purenut meikäläiseen, ja olen jokaisesta hänen tekemästään elokuvasta nauttinut. Moonrise Kingdom on todellakin yksi lemppareistani.
Elokuva sijoittuu vuoteen 1965: Eräs epävakaa partiolainen Sam (loistava Jared Gilman) pakenee partiostaan matkalle. Skoutin suunnitelmaan on kietoutunut myös yksinäinen lukutoukka Suzy, (charmikas Kara Hayward) jonka Sam tapasi erään näytelmän takahuoneessa. Ystävät ovat heitelleet kirjeitä ja ovat yhdessä tehneet johtopäätöksen: elämä on syvältä. Kaksi nuorta päättävät mennä telttaretkelle metsään, omalle pikku seikkailulleen. Luonnollisesti, toisaalla kaikenlaiset vanhemmat ja partionjohtajat ovat huolestuneet ja niin alkaa etsintäretki, joka huipentuu tulviin, saariin ja Jason Schwartzmaniin (ja hänen viiksiinsä).
Ellei jo itse juoni kuulostanut wesandersonmaiselta (onko tuo sana?), sitä itse elokuva ainakin huutaa. Elokuva sisältää samantapaisia yksityiskohtia ja tuntuu samalta kuin Andersonin muut, tietysti hyvällä tavalla.
Moonrise Kingdom on kuin pieni jalokivi elokuvaksi, pieni, kokeilevainen, hieman outo, charmikas, huumaava ja hyvin värikäs. Elokuvan pääjuoni, Samin ja Suzyn telttaretki antaa paljon mahdollisuuksia luovuuteen ja toimii hyvin. Hahmoista oppii melkein koko ajan uutta, ja siinä on toinen asia jota arvostan. Se, että tarina aukeaa hiljaa katsojalle. Se, että ohjaaja ottaa hahmojen tarinaa ja siroittelee sitä ympäri elokuvaa. Samista ja Suzysta aukeaa salaisuuksia esimerkiksi Samin ärsyttävien partiokaverien juoruista ja omista kertomksista. Sam ja Suzy ovat loistavia hahmoja ja kuten viimeksi arvostelemassani elokuvassa, he korostuvat ja osa heistä on pienet oudot jutut, esimerkiksi miten he liikkuvat tai heidän tavat tehdä asioita.
Moonrise Kingdom on myös todella omalaatuinen, lähennellen jo absurdin omalaatuista taide-elokuvaa (tai vaihtoehtoisesti niin huono, että se on hyvä-fiilistä tuova B-elokuva). Andersonilla on ollut varmaankin sirottelukausi päällä, koska sitä jatkuu muilla osa-alueilla. Siro, siro, yksityiskohtia lentelee, rallattelee Wes. Elokuva on kammettu täyteen yksityiskohtia, taas hyvällä tavalla.
Taas kehua pukkaa Kuusäteiden laaksoon, koska se loistaa myös muilla osapuolilla. Koska se on kerrassaan ihastuttavan näköinen. Andersonin elokuvat tunnetaan myös kauneudestaan, mikä on totta, mutta Moonrise Kingdom saattaa viedä kakun. Jokainen otos on taiteellinen ja kaunis ja sisältää monta yksityiskohtaa. Ihanaa, kerrassaan ihanaa.
Näyttelijät tekevät parastaan. Anderson on koonut luottonäyttelijänsä elokuvaan, jotka toimivat hyvin toisistaan. Elokuvan hahmot pyörivät päähenkilöiden perheen ja lapsien ympärillä, vaikka tuntemattomille teillekin siirrytään. Mukana on Andersonin luottoja ja uusia kasvoja myös: Bill Murray, Edward Norton, Francis McDormand, Bruce Willis, Tilda Swinton, Jason Schwartzman ja Bob Balaban. Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä.
Moonrise Kingdom on loistava elokuva. Se yllättää kauneudellaan, omaperäisyydellään ja kahden nuoren päätähden suorituksilla.
****½
PS: Olen oikeasti todella, todella, todella pahoillani postauksien vähäisyydestä. Lupaan kirjoittaa tästä lähtien useimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti