lauantai 7. toukokuuta 2016

Arvostelu - Annie Hall


Ja tässä meillä on kaikkien aikojen neuroottinen nörtti ja
elokuvan kantava voima. Ja siihen loppuu kierroksemme elokuvien nörteistä.

Tämä on itselleni ensimmäinen Woody Allen-elokuva. Nyt odotukseni on myös korkealla hänen muita elokuviaan varten.

Annie Hall keskittyy enimmäkseen kahden päähenkilön suhteeseen. Neuroottisen koomikon, Alvy Singerin (Allen itse) ja neuroottisen näyttellijän Annie Hallin (Diane Keaton) suhteeseen. Alvy itse aloittaa elokuvan monologillaan, jossa hän ilmoittaa erostaan Annien kanssa. Siitä eteenpäin tutkaillaan Singerin ja Hallin suhdetta.

Annie Hall on todella viisas elokuva. Elokuvan lähestymistavat on hyvin nokkelat ja elokuvan hahmotkin ovat viisaita ja erilaisia, mikä on hyvin virkistävää. Kun katsoin tätä, ajattelin koko ajan kuinkahan iso älykkyysosamäärä Allenilla on. Elokuvassa käydään myös psykologiaa ja ihmisten ajattelutapoja läpi, se voisi jopa käydä jostain tunnista läpi lukion standardeilla.

Annie Hall kertoo ihmisistä. Miten he käyttäytyvät, kun jokin on vinossa? Miten he käyttäytyvät, kun ovat menettäneet jonkun rakkaan? Allen on suunnannut tällä kertaa suurennuslasin itseensä, onhan hänen näyttelemä hahmo pääroolissa. Elokuvassa tutkaillaan hyvin nokkelasti ihmisiä ja erityisesti Alvya, joka on todella hyvä hahmo. Hän on todella sarkastinen, neuroottinen ja jopa hieman ilkeä. Hänellä on useita monologeja ja jopa sen jälkeen kun lopputekstit on pyörinyt, ei vieläkään oikein tiedä miten Alvy toimii tai minkälainen hahmo hän on. Loistavan, diipin ja hauskan käsikirjoituksen avulla Allen on onnistunut loihtimaan Alvysta todella hyvän hahmon, aivan kuten muistakin osa-alueista. Myöskin Annie Hallin hahmo on kiinnostava. Hän on epävarma, vastahakoinen, erilainen ja kärsii myös omista ongelmistaan. Hän ei ole vain tavallinen yksiuloitteinen hahmo.

Myöskin suurin osa elokuvasta on puhetta. Alvy joko puhuu itsekseen tai Annien kanssa. Puhetta, puhetta ja puhetta. Puhumista elokuvista, elämän mysteereistä, Alvyn lapsuudesta, muita tapahtumia hänen elämästään, Annie Hallista, kaikesta! Woody on tunkenut elokuvan täyteen dialogia. Sitä on aivan järkyttävästi. Oli silti kyllä antoisaa kuunnella, kun se kaikki meni vain korvasta sisään. Elokuva käy älyllisesti stimuloivasta keskustelusta läpi. Tuntuisi kuin Allen puhuisi suoraan kameraan, koska sitähän hän tekee!

Pidän myös siitä tavasta miten Allen vaihtelee elokuvan erilaisia tapoja kertoa tarinaa: on tekstityksiä, animaatiota, samanaikaisia kohtauksia, kaikkea. Se tuo elokuvaan vielä yhden kerroksen, joka on virkistävä ja kaikkea muuta.

Näyttelijät ovat loistavia. Vaikka elokuva koostuu lähinnä kahdesta näyttelijästä, taustalla vilisee myös outoja sivuhahmoja, kuten esimerkiksi sukulaisia, satunnaisia henkilöitä, jolle Alvy sanoo suorat sanat  ja ystäviä. Näyttelijät ovat myös yksi elokuvan kantavista voimista. Allen lataa itseensä äärimmäisen neuroottisen tunneskaalan, joka pysyyy ylhäällä ja pysyvänä keston ajan. Äitini sanoi, että Allen on oikeassa elämässä melko samanlainen, joten työ oli varmaankin helppo. Allen silti onnistuu työssään. Alvy tuntuu oikealta hahmolta, hänellä on pienet tikit ja omat syynsä asioihin. Allenin dialogi on todella terävää, sekä kameran edessä ja takana. Keaton ei myöskään jää varjoon, sillä tekee hänkin oivaa työtä Allenin kumppanina, elokuvan nimikkohahmona. 

Annie Hall on todella terävä elokuva. Sen dialogi on hyvää, oivallukset ja käsikirjoitus ovat todella nokkelia ja näyttelijätkin hyviä. Visuaalinenkin puoli on kunnossa.


****½



1 kommentti:

  1. Yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista! Toinen hyvä Allenilta on Blue Jasmine, mutta itse olen niin suuri hänen faninsa, että otan hänen leffansa (jopa ne huonotkin) missä muodossa tahansa. Annie Hall kyllä muovasi uudelleen elokuvantekemisen lakeja! Pelkkä kameratyöskentely on vallankumouksellista, kuinka hahmot saattavat kävellä pois ruudusta ja jatkaa dialogia kameran takana - nerokasta!

    VastaaPoista