lauantai 2. tammikuuta 2016

Joululahjat, Jouluelokuvat ja Kirja-arvostelu


Joulu 2015

Joulun käytetyin lahja, Canon Legria HF R67. Kiitos suuret Canon-jumalat ja Black Friday.


Jos tällä joululla olisi aihe se olisi Beatles-kama (muki, kirja ja levy) ja teknilliset hökötykset (kännykkä ja kamera). Elokuvia tietysti tuli myös katsottua. Mutta tässä vähän jonkinlaista listaa lahjoistani. VAROITUS: Saatatte luulla, että olen jonkinlainen rikkaan perheen snobi-poika, mutta en ole.

Canon Legria HF R67
Inside Out-dvd
Magical Mystery Tour-tupla EP
Beatles-muki
Missä Ringo luuraa?-kirja
kaksi lehtiötä (erilaiset)
Klaffitaulu
Tämä kirja rakastaa Sinua-kirja
Motorola-känny
Suklaalevy
Tusseja
Simpsonit-sarjakuva
Roger Ebertin arvostelukokoelma 1967-2007
Kirja Kulttielokuvista
Esseekokoelma avaruudesta (tai jotain sinnepäin)
Villasukat
Leffalippuja
Pari Lahjakorttia


Elokuvia tähän mennessä jouluna: 3. Tässä arvosteluja.

Saksikäsi Edward

Varokaa pikkuiset lapsoset, tai Eetvartti-setä tulee saksien kanssa ja tukehduttaa teidät lumeen.
Voi sitä Timi Mahtipontista! (sanaleikki) Ei varmasti kukaan muu osaa niin hyvin yhdistää goottimaisuutta ja värikkyyttä. Tämäkin elokuva on loistava esimerkki. On ne synkkä linna vuorilla, mutta on myös vetyperoksidiblondit pastellivärisessä kasari-suburbiassa. Kuten nimi kertoo, on päähenkilönä Edward, kynsikäs, mutta laiha könsikäs, jota esittää kaikkien ysärityttöjen ihastus (ennen matkaa Las Vegasiin) Joni Syvvä. Alussa Edward asuu vanhassa linnassa ypöyksin, mutta sieltä hänet kotiin nappaa ikiomaksi olioksi meikkiedustaja Peg Boggs (Dianne West). Ja tietysti alkaa naapurit heti kuiskuttelemaan.

Näyttelijät hoitavat hommansa hyvin. Aikaisemmin mainittu Johnny Depp on aivan loistokas, vaikka sanookin vain 169 sanaa koko 105 minuuttisen elokuvan aikana. Ei ole aikaisemmin goottimaista elokuvaa näin hyvin. Muut näyttelijät jäävät Deppin varjoon, eivätkä saa jalkaansa oven väliin koko leffan aikana. Erityishuomiota tuo Anthony Michael Hallin pahis Jim. On mukavaa, että näen Anthony Michael Hall on viimein roolissa, missä hän ei ole teinielokuvassa eikä hän ole nörtti. Verratkaapa!



Joo, ei ehkä... Olihan tuossa viisi vuotta eroa. Kyllä se urpommalta näyttää tässä kuin Aamiaiskerhoterhossa. Hitsi, täytyisi tehdä Breakfast Clubista arvostelu.... Will do! No, vaikea vertailla. Breakfast Clubissa Hall polttaa pilveä ja kertoo itsemurhayrityksestään ja tässä rainassa hän murtautuu taloihin ja huutaa Winona Ryderille. Miten vaan, ainakin Breakfast Club sai isomman ikärajoituksen. Vaikka muutkin kyllä hoitaa asiansa hyvin. Alan Arkin on aika samanlainen kuin Little Miss Sunshinessa, antaen neuvoja naisista sun muista. Elokuvaavoi myös vain kiitellä sen visuaalisuuksista. Kaikki on vain niin kaunista. Gootit varmaan jopa tirauttelee kyyneleitä. Edwardin taiteilu on myös silkkaa silmäruokaa. Hän taiteilee pensaita, hiuksia ja koiria. Kysymys myös herää: Kuka ne pensaat on tehnyt?

Saksikäsi Edward on nautittava, sydäntälämmittävä, nätti kuin mikä, huvittava ja jopa hieman outo kuvaus yksinäisyydestä ja erilaisuudesta.



Waking Sleeping Beauty

Haastatteluiden ja Voice-Overin lisäksi Disneyn tarinan kertoo hauskat piirustkset.

Itse pidän enemmän Pixarista kuin Disneystä. Disney yleensä luottaa yli-imelyyteen ja tylsiin juoniin. Pixar tarjoaa enemmän syvyyttä ja huumoria, kuin Disneyn elokuvat. Hyvänä esimerkkinä toimii tämänvuotinen Inside Out. Elokuva, joka yhdistää huumoria ja äärimmäistä syvyyttä ja absurdismia ja silti on niin lämminhenkinen ja mukava. Lapset varmaan pitivät siitä hauskuuden takia ja niiden kohtauksen takia, missä ollaan Rileyn pään sisällä. Disney yrittää myös aina miellyttää lapsia, esimerkiksi se julkaisi ensimmäisen elokuvansa, jolla oli PG-rajoitus vasta 80-luvulla. (Jos jutakuta kiinnostaa tietää tuo elokuva, se oli Hiidenpata) Minusta jopa tuntuu, että Pixar teki Inside Outin pikemminkin aikuisille kuin lapsille. Mutta yleensä vaikka en pidä jostain asiasta, siitä on silti kiinnostava lukea ja oppia lisää. Hyvä esimerkki on Cheek, jonka musiikista en pidä, mutta jonka Wikipedia-sivun olen lukenut ties monta kertaa. Siksi nautinkin Waking Sleeping Beautysta paljon.

Elokuva tuntuu ainoastaan kertovan Disneyn tarinan, ei sillä muuten ole sisältöä. Onhan tietysti sitä Pullapäät ajoi meidät hökkeliin-mielipiteitä/kapinahenkeä, mutta muuten vain kerrotaan siitä ja tästä. Vaikka kyllä sekin ihan passaa. Kaikissa elokuvissa on vaan niin paljon sisältöä nykyään.
Dokumentti keskittyy Disneyyn 80- ja 90-luvulla. 80-luvulla Disney eli lama-aikojaan. Hiidenpata oli floppi ja animaattorit oli lähdössä läksimään. Mutta silti alkoi Disneyn uusi tuleminen. Ohoh, kylläpäs Disney on hyvä poika. Nyt saat palkaksi miljardin, jota voit pureskella ja hassata Lucasfilmsiin ja muihin asioihin. No kuitenkin, 90-luvulla asiat muuttuivat ja Waltin- anteeksi, yliarvostetuimman mogulin ikinä, veljenpoika otti hommat käsiin, kröhien samaan aikaan ja käskien tehdä asioita. No, Roy Disney palkkasi Jeffrey Katzenbergin, joka pakotti animaattorit pieneeen hökkeliin. Mutta jotenkin superjätkät selvisi siitäkin ja alkoi tehdä hyviä elokuvia. Näihin lukeutuu esimerkiksi Pieni Merenneito ja Leijonakuningas. Pahoitteluni kaikille Disney-faneille. En vain pidä Disneystä paljon.

No nyt ilman ääliömäistä piikittelyä, tosiaan Disney pääsi pois jamasta pitkillä työvuoroilla ja hyvällä animoimisella. Eikä vain optimoinut supervoimia animaattoreihin ja saanut setelitukon jota imeskellä. No, oikeasti tämä dokumentti on hieno ja kertoo Disneyn tarinan hyvin.


Arvostelu - Tämä kirja rakastaa sinua

Näyttääkö tämä henkilö sinusta kirjailijalta? No, hän on.
Joillekin teistä tube-kulttuuri saattaa olla uusi juttu. No, asioita yhä sekoittaakseni, jotkin heistä on jopa tehnyt kirjoja. Koko YouTuben tilatuinkin henkilö, eli ylläoleva henkilö on kirjoittanut kirjan, josta puhun nyt.

Useat tubettajat ovat tehneet elämästään tai vastoinkäymisistään kirjan. No, Felix Kjellberg tai PewDiePie päätti omituisella huumorintajullaan ja jutuillaan päätti tuhota sen perinteen ja tehdä jotain erilaista. Ja niin syntyikin puolessa tunnissa luettava, mietelauseita parodioiva Tämä Kirja Rakastaa Sinua. Mistä aloittaisi? No, (miksi sanoin näin kokoajan?) kyseinen kirja on hyvin omituinen, höystäen mietelauseita omalaatuisella kuvituksella. PewDiePie on hyvin omalaatuinen henkilö (luottakaa minuun) ja usein tekee jotain aivan omaa. 

Tämä kirja on kuin sukeltaisi PewDiePien mieleen. Useissa mietelauseissa on pohjattoman säkillisen verran sarkastisuutta ja ironiaa. Usein myös kuvitukset ovat sekoitus aikalailla kaikkea. Joskus on oikeita valokuvia ja joskus normaaleja lyijykynäpiirroksia. Välissä on myös kuvia ihmisistä pitelemässä kylttiä, missä lukee: The Duck Is Coming. Ja mitä muuta tästä voi sanoakaan? Lukekaa ja nauttikaa. Saatte ainakin jos hyvän, niin omalaatuisen lukukokemuksen. 

PS: Anteeksi viivytyksestä, ja jos tekstit on liian lyhyitä. En keksinyt hirveästi kirjoiteltavaa. Ja älkää huoliko, kyllä minä jatkan kirjoittamista. Ette vielä edes tiedäkkään!




2 kommenttia:

  1. Mikäs tämä "kirja kulttielokuvista" on? Mahdatko tarkoittaa 101 Cult movies kirjaa? Niin ja hyviä ja asiantuntevia tekstejä muuten!

    VastaaPoista