tiistai 9. helmikuuta 2016

Arvostelu - Bernie



Matthew McConaughey on taasen elokuvan ns. ''pääpahis'',
miehinen macho-junttikyttä, jota minä ainakin rakastin
inhota.
Bernie kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan pienen texasilaisen tuppukylän hautausurakoitsijasta, josta kaikki pitävät. Bernie on kaikkien kaveri, lohduttaa leskiä, laulaa kuorossa ja niin edelleen.... No, Bernie tutustuu Marjorie Nugentiin (Shirley MacLaine), joka ulkopuolelta saattaa vaikuttaa ihan normaalilta leskeltä, mutta ei olekaan. Nugent on pahansuopa, ilkeä, varsinainen ilkimys. Berniellä on ensin mukava suhde Nugentiin, he käyvät kaikkialla, pitävät hauskaa, mutta Nugent alkaa pikkuhiljaa ärsyttää ja ärsyttää Bernietä enemmän ja enemmän. Loppujen lopuksi Bernie ei kestä enää, ampuu häntä selkään, lukitsee ruumiin pakastimeen ja piilottelee sitä yhdeksän kuukautta. Loppuaika selvitellään murhaa.

Elokuva on tehty hyvin nokkelalla metatekniikalla ja omaperäisesti, se on sekoitus oikeita näyttelijöitä ja oikeiden ihmisten haastatteluja. On hyvin kiinnostavaa nähdä kun joukko texasilaisia punaniskoja kertoo oman mielipiteensä asioista. Vaikka kuinka ärsyttäviä he ovatkaan. Jos ette ole nähneet Bernietä, saatatte ihmetellä ovatko nämä nyt oikeita ihmisiä vai näyttelijöitä, mutta tiedätte sen täältä.

Linklater on luonut kyllä elokuvasta hyvän näyttelijöiden avulla. Jack Black heittäytyy rooliinsa ja loistaa pääosassa Bernienä. Black onnistuu tekemään Berniestä niin mukavan, että häntä käy oikeasti sääliksi ja hänen ongelmissaan on todella mukana. Siis oikeasti: Bernie laulaa kirkkokuorossa, ja vaikka en itse pidäkään virsistä, minun teki mieli laulaa ja tanssia, kun hän lauloi! Ja uskokaa: on hyvin vaikeaa saada minut rallattelemaan. Matthew McConaughey on taasen elokuvan ns. ''pääpahis'', miehinen macho-junttikyttä, jota minä ainakin rakastin inhota. Sitten on vielä itse Nugent, jota tulkitsee myös oivasti Shirley McLaine. Hän onnistuu tekemään Marjorie Nugentista oikein vastenmielisen, tietysti hyvällä tavalla. Elokuva rakentuu paljon näiden kolmen päätähden varaan. Koska, no, näiden näyttelijöiden lisäksi elokuvassa on lähinnä sukulaisia, joiden tarkoitus on lähinnä pitää suutaan auki ja huutaa ihmisille.

Yksi syy miksi pidän tästä elokuvasta on se, että sen genre on lempparini. Musta komedia jossa on ripaus draamaa. Ja kyllä, aavistitte varmaan alusta asti, tämähän kertoo murhasta eli tämä voi olla ainoastaan musta komedia. Otetaan vaikka alku: Bernie esittelee yliopistoluokalle miten ruumis meikataan. Hän kertoo, että poskipunaa ei voi laittaa liikaa, ruumista täytyy muunnella ja laittaa pikaliimaa. Tai vaikka kun Bernie ja kylän koulu tekevät esityksen, missä kolme koululaista on muka kuollut autokolarissa ja Bernie tulee viemään heidät pois ambulanssin kanssa. Kun hän kuljettaa yhtä oppilasta paareilla, hän naurahtaa ja Bernie toteaa "ruumit ei naura". Siis oikeasti!




Tämän mustemmaksi ei voi huumori mennä! Mutta sen takia rakastan tätä elokuvaa.

Bernie saa Linklaterin ohjauksella, luovalla metatekniikalla, nokkelalla ja hauskalla tarinalla, hyvillä näyttelijöillä ja herkullisen mustalla huumorilla kaiken nappiin.


****½

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti