torstai 25. helmikuuta 2016

Simpsonit-maratonini, Karin-arvostelu ja lyhytelokuvani

Päivää, ja ensi alkuun älkää huoliko. Minulta tulee hiihtoloman kunniaksi postaus. En paljasta vielä paljoa, mutta nyt päätin tehdä tämmöisen toisen postauksen, jotta saisitte jotakin lukemista ennen sitä toista. Koska se on meinaan ISO. En myöskään halunnut tunkea kaikkea samaan postaukseen. Tässä siis tämmöinen vähän lyhempi postaus. Nauttikaa!


Simpsonit-maratonini



Jep, minulla oli tällainen maratoni kaksi päivää ennen tätä postausta. Tavoitteenani oli katsoa koko Simposoneiden neljäs tuotantokausi. Miksi neljäs? Tällä kaudella on joitain lempijaksojani ja olen kuullut paljon hyvää tästä kaudesta. Taso olikin harvinaisen korkea. Vain kaksi jaksoa sai alle neljän tähden arvosanan. Tässä lista jaksoista ja henkilökohtaiset arvosanani.

1. Kymmenen plus (Kamp Krusty)  ***** (parhautta)
2. Primadonna (A Streetcar Named Marge) ****½
3. Kerettiläinen keskuudessamme (Homer the Heretic) ***** (parhautta)
4. Kauneuskilpailut (Lisa the Beauty Queen) ***** (parhautta)
5. Kauhuja kerrassaan (Treehouse of Horror III) ****½
6. Rangaistus (Itchy & Scratchy: The Movie) ****
7. Susi ihmiselle susi (Marge Gets a Job) ***½ (kauden heikoimpia)
8. Syömäkone (The New Kid on the Block) ****½
9. Ystävä hädässä (Mr. Plow) ****½
10. Lisan ensimmäinen sana (Lisa’s First Word) ****½
11. Pumppu pettää (Homer’s Triple Bypass) ****½
12. Joko säteilee (Marge vs. the Monorail) ***** (parhautta)
13. Selman valinta (Selma’s Choice) ***** (parhautta)
14. Isoveli (Brother From the Same Planet) ***½ (kauden heikoimpia)
15. Rakastan Lisaa (I Love Lisa) ****½
16. Oluetta, ole oluetta (Duffless) ***** (parhautta)
17. Lisan hammastuet (Last Exit to Springfield) ***** (parhautta)
18. Silliä ja kuravettä (So It's Come to This: A Simpsons Clip Show) *** (kauden heikoin)
19.. Palkitut (The Front) ****
20. Pieksäjäispäivä (Whacking Day) ****
21. Telkien takana (Marge in Chains)
22. Gabbo vai Krusty (Krusty Gets Kancelled)

Tuossa siis mielipiteeni. Kuten sanoin, neljäs kausi on yksi Simpsoneiden parhaista kausista ellei paras. Parhautta edustavat siis Kamp Krusty, Kerettiläinen keskuudessamme, Kauneuskilpailut, Monorail, Selman Valinta, Duffless ja Lisan Hammastuet. Nmä jaksot ovat vain silkkaa parhautta ja täydellisyyttä. Eikä ainoastaan vitsien takia, näissä jaksoissa on fantastinen tarina, loistava käsikirjoitus ja myös todella hyvät hahmot, jotka kehittyvät paljon. Vaikka joistain näistä pidän melkeinpä vitsien takia, kuten tästä klassisesta vitsistä kauneuskilpailujaksossa.


Tuolle nauran itseni aina kipeäksi. Loppujen lopuksi tämä maraton oli hyvin menestykäs ja muistutti minua siitä ajasta kun Simpsonit olivat kerrassaan loistavia. Itseäni harmittaa ettei ensimmäiset jaksot katsomani jaksot olleet tältä tuotantokaudelta. Tälle maratonille annan loppujen lopuksi arvosanan 10/10.




Arvostelu - Karin 1

HUOM: Suurin osa lukijoistani on aikuisia joita ei varmaan kiinnosta manga. Voitte skipata tämän kohdan mutta lukekaa kuitenkin loppu koska minulla on tärkeää asiaa.

Alussa Karin saattaa vaikuttaa siltä tavanomaiselta, synkeältä, pikkutuhmalta ja ylisentimentaaliselta vampyyriromanssilta (kröh, twilight, kröh), jos kertoja on unohtanut osan tarinasta. Oikeasti Karin luo uudenlaisen, freesin twistin vampyyrisarjoihin.

Karin kertoo samannimisestä lukiolaistytöstä, joka pyörtyilee usein ja on ujo. Kyseinen asia johtuu hänen vampyyriudestaan. Mutta hän ei ole tavallinen vampyyri; häntä voisi sanoa käänteisvampyyriksi. Hän pystyy olemaan päivänvalossa ja veren imemisen sijaan hän vuotaa sitä. Kun uusi oppilas tulee Karinin luokalle, hän rupeaa saamaan näitä ''kohtauksia'' enemmän ja enemmän.

Vaikka Karin ei olekaan täydellinen manga (suoraan sanottuna, se on vähän kehno), sen tarina on kiinnostava ja omaperäinen. Käänteisvampyyri? Olen  uusi manganlukija, mutta en varmasti törmää yhtä alkuperäiseen konseptiin pitkään aikaan. Idea on hyvä, mutta toteutus ei niinkään. Tarina on hieman sekava ja hieman ns. ''pervo''. Karinissa on joitain aika härskejä vitsejä, itselleni tuli ainakin hieman kiusallinen olo kun luin tätä.

Tyyli ja kuvitus on taasen hieman ristiriitainen asia: ainakin yhdessä kohtauksessa oli ylilyödyn määrän verran verta, mille ainakin itse nauroin ja ajattelin jo splatteria. Mutta, toisaalta kuvitus on kovin stereotyyppinen ja vähän ''nähty''. Myös hahmojen, erityisesti Karinin kuvitus on hyvin karikatyyrimainen, eikä niinkään hyvällä tavalla.

Loppujen lopuksi Karin ei ole kovin kummoinen manga, vaikka sillä onkin alkuperäinen idea, ja hieman jo splatteria lähentelevä tyyli.




Pahoitteluni postauksen lyhyydestä, Maanantaina saatte hiihtoloman MEGApostauksen, tämä on niin sanotusti ''välipalapostaus''. Arvatkaapa muuten mitä? Minä olen tehnyt lyhytelokuvan isäni kanssa! Kyseisen pätkän nimi on O-tonttu. Laitan O-tontun tähän postaukseen, jotta saatte nähdä sen. Sanokaa vaikka kommenteissa mitä piditte? Palan halusta tietää mielipiteitänne.






perjantai 19. helmikuuta 2016

Arvostelu - Elämäni Seinäruusuna


Elämäni Seinäruusuna saa itseltäni peukut ylöspäin fantastisilla hahmoillaan,
loistavalla käsikirjoituksella ja kyyneleen ja naurun loistavalla
tasapainolla.

Elämäni Seinäruusuna, perustuen kirjaan, jonka ohjaaja on itse kirjoittanut, kertoo Charliesta
(Logan Lerman), joka muuttaa uuteen kaupunkiin. Suht masentunut Charle joutuu ensin ihmisten kamppaamaksi, mutta pian hän tapaa jalkapallopelissä Samin (todella hyvä Emma Watson) ja Patrickin (myös tosi hyvä Ezra Miller), joiden kanssa hänestä tulee erottamattomat. Haluatteko kuulla parhaimman osan? Siinä ei olla ylä-asteella, ja se pystyy tekemään surulliset kohtaukset hyvin!

Elämäni Seinäruusuna onnistuu teinielokuvana fantastisesti. Hahmot (niistä lisää myöhemmin) ovat värikkäitä, käsikirjoituksen bensa pitää elokuvan pystyssä koko katsomisajan, ja näyttelijät on kerrassaan loistavia. Hahmojen menneisyys on kiinnostava, ja heille on tapahtunut huonoja asioita. Elokuva myös painottelee hyvin huumoria ja surullisia kohtauksia.

Mutta ne on tosiaan hahmot, jotka tästä elokuvasta tekee niin hyvän. He ovat vain niiin mukavia. He ovat pidettäviä, hauskoja, ystävällisiä ja muutenkin ihan täydellisiä. Itse olen hieman kateellinen Charlielle, kun hänellä on niin kivoja kavereita. Heihin sisältyy esimerkiksi: Alice, farkkuja nyysivä vampyyri-fani, Mary Elizabeth, buddhalainen punkkari ja aikaisemmin mainitut Sam ja Patrick. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja heidän roolihahmonsa ovat hauskoja.

Elokuva ei ole silti myöskään pelkkää nyyh nyyhiä ja vali valia. Elämäni Seinäruusuna sisältää paljon huumoria, kuten kohtaus missä Charlie vahingossa syö marihuanaleivoksen.


Elokuvan näyttelijät tekevät hyvää työtä. Yllätyksinä paistaa Paul Rudd äidinkielen opettajana, ja kaikki muutkin. Tekeepä Joan Rivers myös pienen roolin sairaanhoitajana, joka utelee Charlielta asioita. Emma Watson ja Ezra Miller tekee FANTASTISTA työtä! Logan Lerman artikuloi hyvin ja sekoittaa onnistuneesti sinisilmäisyyttä ja itsevarmuutta rooliinsa.

Elämäni Seinäruusuna onnistuu hyvin elokuvana, mutta vielä paremmin teinielokuvana, se onnistuu yllättämään katsojan ja onnistuu samaten.

****

PS: Sori, jos kuulostan oudolta ja toistavalta tässä postauksessa. Kirjoitin tätä noin viikko sitten, ja olin juuri nähnyt painajaista, missä atomihai hyökkäsi kouluuni, ja Venäjä aloitti ydinsodan. Jatkoin myöhemmin, enkä jaksanut enää kirjoittaa uutta tekstiä, koska en muistanut enää paljon elokuvasta.


tiistai 9. helmikuuta 2016

Arvostelu - Bernie



Matthew McConaughey on taasen elokuvan ns. ''pääpahis'',
miehinen macho-junttikyttä, jota minä ainakin rakastin
inhota.
Bernie kertoo tositapahtumiin perustuvan tarinan pienen texasilaisen tuppukylän hautausurakoitsijasta, josta kaikki pitävät. Bernie on kaikkien kaveri, lohduttaa leskiä, laulaa kuorossa ja niin edelleen.... No, Bernie tutustuu Marjorie Nugentiin (Shirley MacLaine), joka ulkopuolelta saattaa vaikuttaa ihan normaalilta leskeltä, mutta ei olekaan. Nugent on pahansuopa, ilkeä, varsinainen ilkimys. Berniellä on ensin mukava suhde Nugentiin, he käyvät kaikkialla, pitävät hauskaa, mutta Nugent alkaa pikkuhiljaa ärsyttää ja ärsyttää Bernietä enemmän ja enemmän. Loppujen lopuksi Bernie ei kestä enää, ampuu häntä selkään, lukitsee ruumiin pakastimeen ja piilottelee sitä yhdeksän kuukautta. Loppuaika selvitellään murhaa.

Elokuva on tehty hyvin nokkelalla metatekniikalla ja omaperäisesti, se on sekoitus oikeita näyttelijöitä ja oikeiden ihmisten haastatteluja. On hyvin kiinnostavaa nähdä kun joukko texasilaisia punaniskoja kertoo oman mielipiteensä asioista. Vaikka kuinka ärsyttäviä he ovatkaan. Jos ette ole nähneet Bernietä, saatatte ihmetellä ovatko nämä nyt oikeita ihmisiä vai näyttelijöitä, mutta tiedätte sen täältä.

Linklater on luonut kyllä elokuvasta hyvän näyttelijöiden avulla. Jack Black heittäytyy rooliinsa ja loistaa pääosassa Bernienä. Black onnistuu tekemään Berniestä niin mukavan, että häntä käy oikeasti sääliksi ja hänen ongelmissaan on todella mukana. Siis oikeasti: Bernie laulaa kirkkokuorossa, ja vaikka en itse pidäkään virsistä, minun teki mieli laulaa ja tanssia, kun hän lauloi! Ja uskokaa: on hyvin vaikeaa saada minut rallattelemaan. Matthew McConaughey on taasen elokuvan ns. ''pääpahis'', miehinen macho-junttikyttä, jota minä ainakin rakastin inhota. Sitten on vielä itse Nugent, jota tulkitsee myös oivasti Shirley McLaine. Hän onnistuu tekemään Marjorie Nugentista oikein vastenmielisen, tietysti hyvällä tavalla. Elokuva rakentuu paljon näiden kolmen päätähden varaan. Koska, no, näiden näyttelijöiden lisäksi elokuvassa on lähinnä sukulaisia, joiden tarkoitus on lähinnä pitää suutaan auki ja huutaa ihmisille.

Yksi syy miksi pidän tästä elokuvasta on se, että sen genre on lempparini. Musta komedia jossa on ripaus draamaa. Ja kyllä, aavistitte varmaan alusta asti, tämähän kertoo murhasta eli tämä voi olla ainoastaan musta komedia. Otetaan vaikka alku: Bernie esittelee yliopistoluokalle miten ruumis meikataan. Hän kertoo, että poskipunaa ei voi laittaa liikaa, ruumista täytyy muunnella ja laittaa pikaliimaa. Tai vaikka kun Bernie ja kylän koulu tekevät esityksen, missä kolme koululaista on muka kuollut autokolarissa ja Bernie tulee viemään heidät pois ambulanssin kanssa. Kun hän kuljettaa yhtä oppilasta paareilla, hän naurahtaa ja Bernie toteaa "ruumit ei naura". Siis oikeasti!




Tämän mustemmaksi ei voi huumori mennä! Mutta sen takia rakastan tätä elokuvaa.

Bernie saa Linklaterin ohjauksella, luovalla metatekniikalla, nokkelalla ja hauskalla tarinalla, hyvillä näyttelijöillä ja herkullisen mustalla huumorilla kaiken nappiin.


****½

tiistai 2. helmikuuta 2016

Arvostelu - Fantastic Four

Arvostelu - Fantastic Four



Elokuvan yllätyksiin kuuluu Jamie Bellin laittaminen Möykyn rooliin.

Fantastic Four on saanut omasta mielestäni yllättävän paljon kritiikkiä sekä katsojilta ja kriitikoilta. Ja vielä päälle tuottanut huonosti lippuluukuilla. Imdb:ssä komeilee keskiarvosanana 3,9 ja Rotten Tomatoessa prosenttina on 9. No,täytyy myöntää että allekirjoittanutkin lähti tätä katsomaan viiden  minuutin mielijohteesta ja tylsyydestä. Loppujen lopuksi meikäläinen yllättyi positiivisesti.

Elokuva alkaa Reed Richardsin (Miles Teller) nuoruudesta ja telesiirinlaitteen keksimiseen jonka ympärillä leffa loppujen lopuksi koko ajansa pyörii. Kun Richards tapaa Ben Grimmin (yllättävä valinta rooliin, Jamie Bell) he alkavat kehittää tätä keksintöä. Joitakin vuosia myöhemmin he esittelevät sen koulun tiedemessuilla. He saavat Franklin Stormin (Reg.E.Cathey) ja hänen tyttärensä Susanin (yllätyksetön Kate Mara) huomion. Ja siitä voikin puoliksi draama,  puoliksi supersankarileffa alkaa!

Näyttelijät tämän elokuvan sitten pelastavatkin inhon ja paperilautasilta syömisen suosta. Miles Teller, Jamie Bell ja Michael B. Jordan ovat loistavia rooleissaan kolmasosana Ihmenelosia. Kate Mara jää vähän äijien varjoon mutta kyllä hänkin ihan hyvin suoriutuu. Ja kaikki herkkänahkaiset ja ne jotka tunsivat pienen kivun ja kihelmöinnin tuolinsa päällä ei, en ollut loukkaava Kate Maraa kohtaan. Aikaisemmin minulle tuntematon Reg E.Cathey myös on loistava Susan ja Johnny Stormin isänä. Muista ei minulla sitten ollutkaan sanottavaa. Eikun, ei sittenkään.

Tiesittekö että: 1. Tämä elokuva kävi läpi rankan tien läpi kun sitä tehtiin. 2. Kaikki hyvin pienissä rooleissa olevat on vain näytelleet nykyajan 7/10 luokan toiminta-draama-seikkailu-elokuvissa. 3. Pidin tästä elokuvasta vaikka sen asiat ovat kuin reseptistä miten huono elokuva tehdään. 4. Se on aiheuttanut kiistanalaisuutta vain ja ainoastaan sen ohjaajan valituksen takia. 5. Imdb:n keskustelupalstalla puhutaan  tästä elokuvasta vain ja ainoastaan kuin: ihmetellä valintaa tehdä Johnny Stormista tummaihoinen,ihmetellä elokuvan keskiarvosanaa ja kyselyä tapetaanko tässä ihmisiä, koska lapseni haluaa nähdä tämän.

Niin kuin olen jo monia kertoja näin sanonut (anteeksi,jos toistan itseäni) tämä elokuva ei oikeasti ollut ollenkaan hullumpi. Ainoat jutut jotka vähän mättää on juonen mieto heikkous ja myös hieman kököt CGI-tehosteet. Aikaisemmin mainitsemani näyttelijät myös tekevät hyvää työtä ja erityisesti joukosta loistaa Miles Teller neuroottisen Richardsin roolissa.

***½