Arvostelu - Coonskin

Onpa tässä mukavan näköinen kyttä, hän ei varmastikaan kuole tässä leffassa!

Coonskin oikeastaan antaa tarinan tarinassa. Etelän paikkeilla vanhassa kunnon jenkkilässä, pari afroamerikkalaista jätkää, Sampson ja kylän saarnaajamies päättävät vapauttaa kamunsa Randyn vankilasta. Kun Randy ja toinen sellikamu Pappy odottavat pelastajia, Pappy kertoo tarinan. Tästä kohtaa siirrytään live actionista animaatioon. Jäniksen (Philip Michael Thomas), Karhun (Barry White) ja Ketun (Charles Gordone) täytyy muuttaa kodistaan, koska se aiotaan muuttaa bordelliksi. He päättävät lähteä Harlemiin, ''missä jokaisen mustan miehen koti on'' heidän omin sanoin. Siellä Jänis joutuu ongelmiin varastettuaan rahaa huijarilta ja heidän täytyy hankkiutua eroon mafiasta ja muusta päästäkseen järjestetyn rikollisuuden huipulle. Mutta onneksi, jäniksellä on viekas suunnitelma avukseen!

Coonskinia voisi sen rakenteensa puolesta sanoa, ettei se ole elokuva. Älkää ymmärtäkö väärin, se on elokuvan muodossa, mutta mielestäni se ei ainakaan tunnu siltä. Elokuva on noin puolitoistatuntia, mutta mielestäni se menee todella nopeasti. Kaikki absurdit asiat, väkivalta, Harlemin korruptio lentää katsojan silmien ohi ja jättää ihmettelemään ja myös hieman kohottamaan mieltä.

Koko juonikin on simppeli. Br'er Rabbit aloittaa suunnitelman päästäkseen eroon Harlemin mafiasta ja muusta alamaailman väestä ja siinä kaikki! Kun tarina on kerrottu, Pappy ja Randy pääsevät vapaaksi vankilasta ja elokuva loppuu. Vaikka tämä saattaisikin olla huono asia, tarina on kerrottu niin nokkelasti ja kiinnostavasti, ettei se haittaa! Myöskin itse ajankohta- ja paikka ja aiheet tekee tarinasta niin kiinnostavan, että itselläni oli vain hauskaa!

Toinen hieno asia Coonskinissä oli sen toteutus. Alun live actionin jälkeen, animaatio ja live action sekoittuu. Hahmot animoidaan, mutta niiden takana käytetään live action-taustoja, joka on mielestäni todella nokkela ja innovatiivinen tapa. En ole ainakaan nähnyt missään muualla. Coonskinin animaatio saattaa myös vaikuttaa vähän epätasaiselta ja karhealta, mutta se kyllä sopii rankkaan ja korruptoituneseen Harlemiin.

Coonskinissä on myös paljon täysin absurdeja asioita. Väkeä kuolee oudosti. Tässä hyvä esimerkki: Jänis aikoo tappaa Kummisedän, stereotyyppisen italialaisamerikkalaisen mafiajohtajan. Eli, tämän tyypin:

Kun mafiapomo tanssii vaimonsa kanssa, vaimo vetää yhtäkkiä aseen esiin miehensä huomaamatta. Mies ehtii ensin ja osuu vaimoansa rintaan. Mafiapomon lapset hoitelevat vielä homman loppuun. Kun vaimo kaatuu maahan kyyhöttäen, hän nuorentuu ja nuorentuu koko ajan, kun hän häviää mekkonsa sisään, ulos tulee perhonen, jonka Kummisetä liiskaa (sitä näkyy vähän hänen käsissään ylemmässä kuvassa). Eli tämmöistä.

Coonskin on absurdi, karski, outo ja ennen kaikkea valistava animaatioelokuva Harlemin kaduilta, Ralph onnistui tämän kanssa.

****

Jo joutui armas aika...(ja anime-arvostelu)

Ja niin loppui minunkin kouluvuosi. Keskiarvokseni tuli 7,9. Hyvä todistus. Minulle suoritettiin myös perinne. Hiukseni leikattiin. Ette varmaankaan tiedä, mutta minä, herra blogin kirjoittaja tykkään kasvattaa hiuksiani. Mutta, yleensä heti todistuksen saamisen jälkeen, ne leikataan. Tässä vertailua.

Ennen

Jälkeen

Eli muistakaa, ei tuo ylempi tyyppi, vaan alempi, jolla on outo hiusraja ja Marimekon paita.


Nyt kun kesäloma on alkanut, aion luonnollisesti tuhlata aikaa elokuville. Ehdin jo vilkaista ensimmäisen. Tässä arvosteluni elokuvasta The Girl Who Leapt Trough Time. SISÄLTÄÄ SPOILEREITA

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei! Se on japanilainen koulutyttö!

Makoto on tavallinen koulutyttö, jonka aika menee lähinnä kouluun ja pesäpallon pelaamiseen ystäviensä Chiakin ja Kousuken kanssa. Eräänä harvinaisen huonona päivänä, Makoto huomaa osavaansa hyppiä ajassa (kuten kuvasta näkyy). Ensin Makoto käyttää sitä omakseen hyödykseen (kuten saadakseen hyviä numeroita, pitkittääkseeen karaokesessioita ja syödäkseen vanukkaan, jonka sisko söi). Pian tämän jälkeen Makoto kuitenkin huomaa aikahyppyjen muokkaavan muitakin ihmisiä.

The Girl Who Leapt Through Time hyötyy paljon kiinnostavasta ideastaan: Jos ihminen pystyisi hyppimään ajassa, mitä hän tekisi? Tästä aiheesta saadaan paljon irti kiinnostavaa tarinankerrontaa, joka siivittää elokuvaa paremmaksi. Myöskin suurin osa elokuvan huumorista tulee näistä aikahyppykohtauksista. On huvittavaa nähdä, miten ihmset reaktioivat kun Makoto ilmestyy tyhjästä, pyörien maassa.

Toinen asia, Grillissä, joka hyppäsi ajan halki (huehuehuehue), joka on hyvä, on sen pidettävät hahmot. He saattavat olla hieman stereotyyppisiä, mutta todella pidettäviä. He ovat sellaisia hahmoja, joista haluaa oppia lisää. Päähenkilö Makoto on hauska ja kiinnostava. Kousuke jää hieman yksipuoliseksi ja etäiseksi, hän on lähinnä se ''hää hää, olenpas iso ja urheilullinen ja vähän ääliö''-tyyppi. Chiaki taasen on lempparini. No, nyt vähän spoilaan, mutta Chiaki on tulevaisuudesta. Kyllä. Hän matkusti nykyaikaan tulevasta. Tyhmäkin saattaa tajuta, mutta tuollainen asia lisää paljon uusia kerroksia henkilöön. Chaiki on mysteerinen, mutta maanläheinen.

Visuaalisella puolella The Girl, Who Leapt Through Time tuo uusia puolia vain sen sci-fiteemalla. Muuten se näyttää tavalliselta animelta. Kouluympäristö? Nähty. Hahmosuunnittelu? Nähty. Silti, vaikka nämä asiat onkin stereotyyppisen näköisiä, on ne silti hyvin tehty. Lisäelementtiä elokuva tuo sen aikahyppyteemalla. Useat aikahyppykohtaukset, ja no...tämä

Niin, aikahyppykohatukset ja tuo, minkä näette ylhäällä on tehty todella hienosti. Se lisää elokuvaan outoutta, ainutlaatuisuutta ja taiteellisuutta. Voi luoja, kuulostan ihan artsylta taidetoimittajalta, joka käyttää kaikkia maailman adjektiiveja.

The Girl Who Leapt Through Time on hienosti animoitu, hauska ja noita sioita, mitä ylempänä näette nokkela scifi-koululeffa.

****